Kirkolliskokous on kirkon ylin päättävä toimielin. Se käsittelee asioita, jotka koskevat kirkon oppia ja työtä sekä kirkon lainsäädäntöä, hallintoa ja taloutta. Se myös vastaa kirkon suhteista valtioon, muihin kirkkoihin ja järjestöihin. Tehtävistä säädetään kirkkolaissa (KL 20:7). Kirkolliskokoukseen kuuluu 109 edustajaa.

Kirkolliskokouksella on tulevina vuosina edessä monia isoja ratkaisuja. On tehtävä kirkon ja seurakuntien taloutta koskevia päätöksiä. Niiden vaikutus ulottuu kauas. 

Seurakuntien talousasiat ovat väistämättä koko ajan esillä. Niin kokonaiskirkkoon kuin seurakuntiin tarvitaan rakenteellisia uudistuksia, jotta rahat toimintaan saadaan riittämään. Kirkolliskokoukselle on jätetty edustaja-aloitteita seurakuntarakenteen uudistamisesta. Pohdittavaksi nousee jälleen, onko kaikkien seurakuntien liityttävä seurakuntayhtymiin? Vai onko yksi suuri seurakunta parempi hallintotapa? Olisiko hiippakunnan kokoinen seurakunta paras?

Kirkolliskokouksella on tulevina vuosina edessä monia isoja ratkaisuja. On tehtävä kirkon ja seurakuntien taloutta koskevia päätöksiä. Niiden vaikutus ulottuu kauas. 

Päätettäväksi tulee kirkon keskushallinnon uudistaminen. On pohdittava keskusrahastoresurssien vähetessä, mitä keskushallinnossa on tärkeää, mistä voi luopua, mikä on hiippakuntien ja mikä keskushallinnon rooli, onko tehtäviä, mitä voidaan lopettaa, mitä ostaa ulkoa?

Evankelisluterilaisen kirkon strategian Ovet auki toimeenpano on toteutettava niin kirkon keskushallinnossa, hiippakunnissa ja seurakunnissa.

Kirkkolain uudistus

Eduskunnan hallintovaliokunta on 1.4.2020 palauttanut kirkkolain kokonaisuudistuksen kirkon uudelleen valmisteltavaksi. Uusi ehdotus saa sisältää perustuslain 76 §:n mukaisesti vain kirkkolain alaan kuuluvia säännöksiä. Tästä syystä osa säännöksistä on siirrettävä kirkkojärjestykseen ja osa muuhun mahdolliseen kirkolliseen lainsäädäntöön. Tämä asia tulee jo syksyllä uudestaan kirkolliskokoukseen.

Avioliittokysymys 

Avioliittokysymys jakaa mielipiteitä kirkossa. KHO:n mukaan tuomiokapitulilla on oikeus antaa varoitus homoparin vihkineelle papille. Päätöksellään KHO kumosi Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätöksen, jonka mukaan papille ei voinut antaa varoitusta. KHO totesi, että Suomen evankelis-luterilaisen kirkon avioliittokäsitystä ja vihkimistä koskevaa säädöstä ei ole avioliittolain muutoksen jälkeen muutettu. KHO:n päätöksen viesti on se, että kirkko on autonominen toimija. Päätös jättää kirkon ratkaisemaan vihkikysymyksen sisällään. 

Jossain vaiheessa myös tämä tulee kirkolliskokouksessa esiin, koska kirkolliskokous päättää asiasta. Tämän kaltaisissa asioissa päätökseen vaaditaan kirkkolain muutos ja 3/4 enemmistö kirkolliskokouksessa. 

Pertti Rajala

Kirjoittaja on kirkolliskokousedustaja ja kirkolliskokouksen varapuheenjohtaja sekä Kristillisten sosialidemokraattien liittotoimikunnan jäsen