Mietteitä kirkolliskokouksen teemoista

Kirkolliskokouksen syyskauden 2020 istuntoviikolla merkittävimmiksi puheenaiheiksi nousivat kirkon nelivuotiskertomus, strategia, tunnustuspykälä(kirkkolaki) ja aloite, jossa toivotaan, että toisen pariskunnasta tarvitsisi kuulua kirkkoon, jotta pari voidaan vihkiä avioliittoon kirkossa. 

Nelivuotiskertomuksessa nousi merkittävään osaan huoli milleniaaleista, eli naisista, jotka ovat syntyneet 80-luvun alun ja 90-luvun puolivälin välillä. Kaupungistuminen ja sinkkutyylinen elämäntapa nousivat keskusteluissa esille ja nämä kyllä pitävät varmasti osittain paikkansa. Syitä on kuitenkin monia ja ainakin itsestäni tuntuu siltä, että kirkko tasaisin väliajoin voivottelee jonkun ryhmän perään ja melko usein kysymys on alle 40-vuotiaista, kuten tässäkin tapauksessa. Sitten yritetään keksiä hokkuspokkustemppuja, joilla pyritään saamaan heidät takaisin kirkkoon. Tämä lähestymistapa on mielestäni täysin väärä. Yritämme ratkaista jotain, johon toki pitää jollain tavoin reagoida, mutta sehän ei ole juurisyy. Meidän tulisi ratkaista niitä ongelmia ja erityisesti se, että miksi nämä milleniaalit ovat vieraantuneet kirkosta. Tämän asian kimppuun pääsemme tulevaisuusvaliokunnassa, jossa laadimme seuraava puolen vuoden aikana tästä nelivuotiskertomuksesta mietinnön kirkolliskokoukselle.

Vielä kun saisimme kirkon strategian toteutettua käytännössä.

Kirkon uusi strategia on nimeltään Ovet Auki ja se sisältää täyttä asiaa. Vielä kun saisimme sen kaiken käytäntöön ja olisimme oikeasti avoimia jokaiselle ihmisille. Näin ei ikävä kyllä vielä ole, vaikka kuinka olisi kirkon jäsen. Kyllä kirkon ovet ovat vielä visusti kiinni monelle ihmiselle, erityisesti sellaisille, jotka kuuluvat vähemmistöön. Tämän epäkohdan eteen teemme kovasti töitä.

Kirkkolain muutos puhututtaa

Kirkkolain muutoksessa nousi esiin eriskummallinen kuvio. Virkamiehet ovat tehneet valtavan määrän töitä syksyn 2020 aikana kirkkolain parissa, koska lakimuutokset tulivat bumerangina eduskunnasta takaisin loppukeväästä 2020. Siinä merkittävään osaan nousi tunnustuspykälä, jonka pitäisi joidenkin mielestä kuulua kirkkolakiin eikä kirkkojärjestykseen. Tähän tuli monia syitä, joista yhtä ei kuitenkaan sanottu ääneen salissa mutta, se nousi käytäväkeskusteluissa esiin. Sellainen näkemys tuli usealta eri henkilöltä, että tässä olisikin kyse siitä, että tunnustuspykälän siirtäminen kirkkojärjestykseen liittyisi naispappeuteen tai tarkemmin sanottuna heidän kanssaan työskentelyyn. Näkemysten mukaan tämä siirto antaisi mahdollisuudet puuttua paremmin siihen, jos joku kieltäytyy työskentelemästä naispapin kanssa. Lainoppineet olivat asiasta sitä mieltä, ettei sillä olen mitään merkitystä, kummalla puolella tunnustuspykälä on ja oikeastaan kirkon autonomian kannalta olisi parempi, että se on kirkkojärjestyksen puolella.

Asiasta keskustelu jatkuu kevään 2021 istuntoviikolla.

Kohti tasa-arvoista kirkkoa

Helsingin hiippakunnan hiippakuntavaltuuston aloite siitä, että avioliittoon voisi vihkiä parin, joista vain toinen kuuluu kirkkoon, aiheutti aikamoisen keskustelutulvan. Näkemyksiä tuli laidasta laitaan ja siihen vedettiin mukaan eri uskontokunnat. Tuli mieleen entistä korkeampien muurien rakentaminen kirkkomme ympärille ja voisi sanoa, että keskusteluissa mentiin erittäin populistiseen suuntaan ja siinä kaikkia muita kuin kristittyjä pidettiin uhkana. Tässä toki oli kysymys myös siitä, että haetaan asemia myös avioliittokysymyksen ympärille. Kyselytunti vakuutti minut entisestään tässä, kun joukko kirkkoherroja nosti esiin sateenkaaripappien rangaistukset ja samaiset henkilöt masinoivat medialle tiedotteen asiassa, jossa oli uhoamisen makua kirkkohallituksen ja piispojen suuntaan.

Käytin puheenvuoron tähän liittyen ja laitan sen nyt alle. Pohjaksi voin sanoa, että eräs edustaja oli juurikin nostanut kaikki mahdolliset uhkakuvat esiin ja erityisesti hän otti puheeksi muslimit.

”Arvoisa puheenjohtaja

Yleisvaliokunnan mietintö kannattaa ihmisten tasa-arvoista kohtelua. Kiitos siitä.

Ovet auki. Mitä tämä tarkoittaa? Ymmärrämmekö edes sitä, mitä olemme juuri lukeneet? Minun mielestäni oma oksamme on jo osittain poikki. Ikävä kyllä. On meidän työtämme kasvattaa se oksa uudestaan. Kirkon lämpimän sylin tulee olla auki. Täällä salissa syli on kylmä.

Tämä on jokaisen kristityn ja myös jokaisen ei kristityn etu. Tällöin kyse on myös kirkon edusta. Kirkon jäsenyyteen tuijottaminen on juurikin se ongelma, mitä ei pitäisi tehdä.

Edustaja X.X:n jopa populistinen ovet kiinni -puheenvuoro vain vahvistaa mielipidettäni tästä asiasta ja kannatan ehdottomasti asian eteenpäin viemistä.”

Aloite lähti eteenpäin kirkkohallituksen äänin 64-41. Merkille pantavaa oli se, että neljä piispaa äänesti tätä aloitetta vastaan.

Joni Kumlander

Kirkolliskokousedustaja, Tampereen Hiippakuntademarit